Muhammedin elämäkerrassa on piirustuspöydän jälki

Profeetta Muhammedin historiallisuutta voi pohtia myös hänen elämäkertansa pohjalta. Aidosti toteutunut elämä sisältää satunnaisia yksityiskohtia, joista muodostuu yksilöllinen tarina. Jos taas elämäkerta on keksitty, se yleensä näkyy tapahtumien sommitteluna niin, että kokonaisuus vastaa jotain etukäteen annettua suunnitelmaa. Muhammedin elämäkerrassa on merkkejä jälkimmäisestä.

Tarina Muhammedista vastaa ensinnäkin satujen perusrakennetta, jonka voi kuvata lauseella per aspera ad astra eli vaikeuksien kautta voittoon. Tyypillinen satu on hyveellisen päähenkilön kasvutarina, jossa nuorukainen ensin karkotetaan kotoaan. Sankari kohtaa maailmalla vaikeuksia, joihin saa apua ystäviltään. Lopulta hän saavuttaa jopa uskomatonta menestystä ja palaa voittajana kotiin. Tällaisia tarinoita ovat Grimmin veljesten ”Rautahannu”, Andersenin ”Ruma ankanpoikanen”, Disneyn ”Leijonakuningas” ja Coppolan ”Kummisetä”. Myös kristinuskon perusmyytissä esiintyvät samat ainekset: Jeesuksen kirkastuminen suurten kärsimysten jälkeen ja paluu kotiin eli taivaan valtakuntaan. Muhammed pakenee Mekasta, mutta palaa sinne juhlittuna voittajana vähän ennen kuolemaansa.

Jos Muhammedin elämäkerta on jostain kopioitu, niin Moosekselta, joka on Koraanissa ylivoimaisesti useimmin mainittu profeetta. Sekä Mooses että Muhammed ovat orpolapsia, jotka adoptoidaan johtajan perheeseen (faarao/klaanipäällikkö). He asettuvat sorretun vähemmistön johtoon (juutalaiset/muslimit) ja auttavat kansansa pakoon.  Molemmat saavat Jumalalta ilmoituksia vuorella (Siinai/Hira) ja kokoavat niistä Pyhän kirjan (Toora/Koraani). Sankarit kohtaavat hengenvaaran, jolloin vesi pelastaa heidät (Punainen meri/Vallihautasota). He taistelevat harhaoppisia vastaan, jotka kaikki tapetaan (Kultainen vasikka/vääräuskoisten moskeija). Molemmat perustavat uuden hengellisesti johdetun valtion ja nimittävät työlleen 12 jatkajaa.

Olisiko tässä jo liikaa yhtäläisyyksiä pelkästään sattumalta? Muhammed alkaa vaikuttaa Mooseksen toisinnolta.

Muhammedin sijoittaminen historiallisiin vuosilukuihin näyttää sekin päälle liimatulta. Tärkein kiinnekohta on vuosi 622, josta niin sanottu arabialaisen ajanlasku alkaa. Muslimien tarinaperinteen mukaan Muhammed pakeni Mekasta Medinaan juuri tuona vuonna (hizra) ja perusti sinne muslimivaltion ytimen (umma).  Samana vuonna tapahtui kuitenkin muutakin, mistä uusi ajanlasku todellisuudessa sai alkunsa. Bysantin keisari Heraklius voitti juuri tuolloin taistelussa sassanidien armeijan. Voitto johti käännekohtaan suurvaltojen sodassa ja vei sassanidien valtakunnan täydelliseen romahdukseen. Arabiheimot vapautuivat sassanidien ikeestä ja pian myös roomalaisten. Vuodesta 622 alkoi siten "arabien aika" Lähi-idässä. Siitä aloitettiin jonkin ajan kuluttua myös uusi ajanlasku. Muhammedin kuvitteellinen hizra sijoitettiin täsmälleen samaan vuoteen 622.  Muslimit eivät siten itse tiedä, mistä heidän ajanlaskunsa oikeasti alkoi.

Entä milloin profeetan ilmestykset alkoivat? Oikea hetki saatiin, kun vuodesta 622 laskettiin taaksepäin 12 vuotta, joka oli sopivan tuntuinen symbolinen luku. Näin päästiin vuoteen 610.  Ollakseen kelvollinen profeetaksi Muhammedin piti tuolloin olla paimentolaisperinteen mukaisessa ”miehen iässä”, joka oli 40 vuotta. Taaksepäin laskemalla saadaan syntymävuodeksi 570. Vain kuolinvuosi 632 näyttää jotenkin satunnaiselta. Ehkä 62 vuotta oli profeetalle sopiva elinikä. Toisaalta Muhammedin tarina tuli loogiseen päätökseensä, kun hän kaksi vuotta ennen kuolemaansa palasi juhlittuna voittajana Mekkaan. Mooses oli kuollessaan 120-vuotias, mutta erämaavaellushan kesti peräti 40 vuotta.

Muhammedin piti olla luku- ja kirjoitustaidoton, mikä todistaisi, ettei hän ollut itse kynäillyt ilmestyksiään (vastaavasti kreikkalaisten taruhahmo Homeros oli sokea, jotta hän ei olisi voinut löytää juttujaan muilta). Profeeetalla oli 13 laillista puolisoa ja runsaasti jalkavaimoja, joita hän kiersi tasapuolisesti päivin ja öin omaten tätä varten 30 miehen voimat (Sahih Bukahri 1:5:268). Silti hänellä ei ollut yhtään aikuisikään varttunutta poikaa. Edellisen pohjalta näin vaatimaton panos/tuotos -suhde vaikuttaa epätodennäköiseltä. Todellisuudessa aikuinen poika ei käynyt päinsä teologisista syistä, sillä profeetan pojan olisi myös pitänyt olla profeetta. Silloin Muhammed ei olisi enää ollutkaan viimeinen. (EDIT: Mooses ja Muhammed olivat myös orpoja, sillä muuten myös isien olisi pitänyt olla profeettoja. Hishamin mukaan Muhammedin isä kuolikin varmuuden vuoksi jo ennen kuin Muhammed syntyi. Muhammed-lapsen suuruudesta vakuuttunut munkki Bahira vakuutti: "Tämän lapsen isä ei voi olla hengissä")  Myös abbasidit tyytyivät olemaan Muhammedin sukulaisia vain tämän sedän kautta – eipä ainakaan tarvinnut seurata naislinjaa.

Muhammed kävi kauppaa, ryösti karavaaneja, sai sotasaalista, tappoi ja kidutti pilkkaajiaan, poltti vääräuskoisten moskeijan, meni naimisiin lapsen kanssa ja teki ylipäätään kaikkea, mitä Lähi-idän paimentolaispiireissä pidettiin miehiselle miehelle kuuluvana. Elämäkerran yksityiskohtia poimittiin myös Lähi-idän historiasta. Juutalaisen Quraiza-heimon massamurhan esikuvana oli ehkä roomalaisten toteuttama Masada-vuoren piiritys vuonna 73. Yhteistä molemmille oli juutalaisten piirittäminen, heidän suunnitelmansa joukkoitsemurhasta sekä uhrien kokonaismäärä eli vajaa tuhat vainajaa.

Muhammedin piti luonnollisesti olla pesunkestävä arabi, sillä kalifaatti oli arabien hallitsema rotusortoyhteiskunta. Profeetan oli lisäksi fiksuinta olla kotoisin arabiheimojen nostalgisesta alkukodista eli Arabian niemimaalta. Tuntemattomat takapajulat Mekka ja Medina nostettiin maailmankartalle. Arvovaltasyistä Koraanin kieleksi oli myös pantava arabia. Tästä seurasi vielä alkuperäistekstien surullista väärintulkintaa, koska Koraanin kieli oli todellisuudessa arabian ja syyrian sekoitusta. 

Muhammedin elämäkertaan on jäänyt näkyville koko joukko lyijykynällä tehtyjä luonnosviivoja.  Tuleva tutkimus ehkä pystyy osoittamaan uusia esikuvia, joista tarina on ponnistanut.

Lähteet
      Arafat, W.N. (1976). New light on the story of Banu Qurayza and the jews of Medina. Journal of the Royal Asiatic Society of Great Britain and Ireland, 100-107. http://www.haqq.com.au/~salam/misc/qurayza.html
      Ibn Hisham (1999). Profeetta Muhammedin elämäkerta. Helsinki: Basam Books. Käännös: Jaakko Hämeen-Anttila.
     Ibn Warraq (1998). The origins of the Quran. Amherst, NY: Prometheus.
     Nevo, Y. E. & Koren, J. (2003). Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, N.Y.: Prometheus.