maanantai 29. huhtikuuta 2019

RATKESIKO NORSUN SUURAN ARVOITUS?


Maaliskuun päivityksessä esiteltiin suuran 105 arvoituksellinen kertomus norsun väestä. Se osoittaa havainnollisesti, miten tarinat ajan myötä kehittyvät. Lähtökohtana on Koraanissa oleva viiden säkeen mieteruno. Ibn Hisham kertoo sen perusteella pitkän tarinan, jossa runon tapahtumat on yhdistetty Mekkaan ja Muhammediin. Suomalainen islamin oppikirja on saanut siitä seitsemän sivua pitkän tarinan, jossa on kokonaan uusia yksityiskohtia.

Suuran islamilaisessa tulkinnassa oudonpuoleista on, että Jumala olisi auttanut pakanallista Mekkaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan, joka oli Etiopian kuninkaan vasalli. Myös sotaretken ajoitus vuoteen 570 on väärä, sillä Abraha kuoli jo 550-luvulla. Logistiset ongelman norsun matkatessa autiomaassa olisivat myös valtavat. Orientalisti C.C. Rossini on lisännyt, että etiopialaiset eivät käyttäneet sotanorsuja.                    

Helsinkiläinen orientalisti Mohammed Lamsiah on löytänyt kertomukselle mahdollisen rinnakkaistarinan. Se on peräisin Sebeoksen Herakleioksen historiasta, joka on kirjoitettu 660-luvulla. Tarinassa kerrotaan, että persialainen kenraali Bahram kapinoi omaa kuningastaan Hormizdia vastaan. Bahram lähetti kuninkaalle kirjeen, jossa hän uhkasi tätä sotanorsuarmeijalla, joka lähettäisi vastustajien ylle nuolisateen. Hänelle vastattiin, että Jumala lähettäisi norsuarmeijan päälle taivaasta leimahtavan tulisateen. Seuranneessa Ganzakin taistelussa vuonna 591 Bahramin norsuarmeija sitten kärsi tappion.

Sebeoksen tarina ei ole yksi yhteen norsun suuran kanssa, mutta voisi hyvin olla sen alkulähde. Yhteistä molemmille on norsuarmeijan tuho Jumalan avulla siten, että armeijan päälle sataa jotain. Jos norsun suuran esikuvana olisi Sebeoksen historiikki, ratkeaisi myös suuraan liittyvä teologinen arvoitus eli se, miksi Herra auttoi Mekan pakana-armeijaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan. Jos nimittäin suuran taustalla olisi Ganzakin taistelu, valinta osapuolien välillä olisi johdonmukainen. Suurkuningas Hormizd ja kapinakenraali Bahram tosin olivat molemmat zarathustralaisia, joten vastakkain oli kaksi pakana-armeijaa. Suurkuningas kuitenkin murhattiin, minkä jälkeen Bahramin norsuarmeijaa olivat torjumassa kuninkaan bysanttilaiset liittolaiset. He olivat kristittyjä. Tällöin Herran tekemä valinta olisi looginen: hän auttoi kristittyä liittolaisarmeijaa voittamaan persialaisen pakana-armeijan.

Miten suuran 105 lyhyt aforismi on syntynyt? Ehkäpä joku kristitty arabialainen munkki on lukenut Sebeoksen historiateosta ja laatinut sen innoittamana hurskaan mietelmärunon, joka kuvaa kristityn armeijan voittoa pakanoista. Tarinan kivisade tuo mieleen myös Vanhan Testamentin kertomuksen Sodoman ja Gomorran tuhosta. Käsikirjoitus olisi sitten sukupolvia myöhemmin löydetty ja sijoitettu yhdeksi Koraanin suurista. Tekstin tulkitsijat 800-luvulla eivät enää tienneet mistä siinä puhuttiin. Niinpä tapahtumat siirrettiin Mekan liepeille ja kuningas Abrahan sotaretkeen. Kun sotaretki vielä ajoitettiin Muhammedin syntymävuoteen, saatiin hänetkin mukaan.

Lähteet

Lamsiah, M. (2017).The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: M. Gross ja K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? (s. 817-849) Berlin: Hans Schiler.


Kuva. Abrahan kirkon jäänteet Jemenissä vuonna 1942. Lähde: Wikimedia Commons.