Maaliskuun
päivityksessä esiteltiin suuran 105 arvoituksellinen kertomus norsun väestä. Se
osoittaa havainnollisesti, miten tarinat ajan myötä kehittyvät. Lähtökohtana on
Koraanissa oleva viiden säkeen mieteruno. Ibn Hisham kertoo sen perusteella
pitkän tarinan, jossa runon tapahtumat on yhdistetty Mekkaan ja Muhammediin. Suomalainen
islamin oppikirja on saanut siitä seitsemän sivua pitkän tarinan, jossa on
kokonaan uusia yksityiskohtia.
Suuran
islamilaisessa tulkinnassa oudonpuoleista on, että Jumala olisi auttanut
pakanallista Mekkaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan, joka oli Etiopian
kuninkaan vasalli. Myös sotaretken ajoitus vuoteen 570 on väärä, sillä Abraha
kuoli jo 550-luvulla. Logistiset ongelman norsun matkatessa autiomaassa
olisivat myös valtavat. Orientalisti C.C. Rossini on lisännyt, että
etiopialaiset eivät käyttäneet sotanorsuja.
Helsinkiläinen
orientalisti Mohammed Lamsiah on löytänyt kertomukselle mahdollisen
rinnakkaistarinan. Se on peräisin Sebeoksen Herakleioksen
historiasta, joka on kirjoitettu 660-luvulla. Tarinassa kerrotaan, että persialainen
kenraali Bahram kapinoi omaa kuningastaan Hormizdia vastaan. Bahram lähetti
kuninkaalle kirjeen, jossa hän uhkasi tätä sotanorsuarmeijalla, joka lähettäisi
vastustajien ylle nuolisateen. Hänelle vastattiin, että Jumala lähettäisi
norsuarmeijan päälle taivaasta leimahtavan tulisateen. Seuranneessa Ganzakin taistelussa
vuonna 591 Bahramin norsuarmeija sitten kärsi tappion.
Sebeoksen tarina
ei ole yksi yhteen norsun suuran kanssa, mutta voisi hyvin olla sen alkulähde.
Yhteistä molemmille on norsuarmeijan tuho Jumalan avulla siten, että armeijan
päälle sataa jotain. Jos norsun suuran esikuvana olisi Sebeoksen historiikki,
ratkeaisi myös suuraan liittyvä teologinen arvoitus eli se, miksi Herra auttoi
Mekan pakana-armeijaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan. Jos nimittäin suuran
taustalla olisi Ganzakin taistelu, valinta osapuolien välillä olisi
johdonmukainen. Suurkuningas Hormizd ja kapinakenraali Bahram tosin olivat molemmat
zarathustralaisia, joten vastakkain oli kaksi pakana-armeijaa. Suurkuningas
kuitenkin murhattiin, minkä jälkeen Bahramin norsuarmeijaa olivat torjumassa kuninkaan
bysanttilaiset liittolaiset. He olivat kristittyjä. Tällöin Herran tekemä
valinta olisi looginen: hän auttoi kristittyä liittolaisarmeijaa voittamaan persialaisen
pakana-armeijan.
Miten suuran 105 lyhyt
aforismi on syntynyt? Ehkäpä joku kristitty arabialainen munkki on lukenut
Sebeoksen historiateosta ja laatinut sen innoittamana hurskaan mietelmärunon,
joka kuvaa kristityn armeijan voittoa pakanoista. Tarinan kivisade tuo mieleen myös
Vanhan Testamentin kertomuksen Sodoman ja Gomorran tuhosta. Käsikirjoitus olisi
sitten sukupolvia myöhemmin löydetty ja sijoitettu yhdeksi Koraanin suurista. Tekstin
tulkitsijat 800-luvulla eivät enää tienneet mistä siinä puhuttiin. Niinpä tapahtumat
siirrettiin Mekan liepeille ja kuningas Abrahan sotaretkeen. Kun sotaretki
vielä ajoitettiin Muhammedin syntymävuoteen, saatiin hänetkin mukaan.
Lähteet
Lamsiah, M. (2017).The elephant story in the Quran. Myth, history, or
both? Teoksessa: M. Gross ja K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV.
Mohammed – Geschichte oder Mythos? (s. 817-849) Berlin: Hans Schiler.
Kuva. Abrahan kirkon jäänteet Jemenissä vuonna 1942. Lähde: Wikimedia
Commons.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti