Sana ”Muhammed”
esiintyy Koraanissa yhteensä neljä kertaa. Ei ole kuitenkaan ilmeistä, että
sanalla muhammed tarkoitettaisiin joka kerta tämän nimistä profeettaa.
Seuraavat kolme mainintaa ovat tässä suhteessa kaikkein kyseenalaisimmat.
Imranin perheen suura (3: 144)
”Muhammed on vain lähettiläs;
edesmenneet profeetat ovat ennen häntä olleet (Jumalan) lähettiläitä”.
Tekstiyhteys
kertoo vain vähän siitä, mitä Muhammedilla tässä tarkoitetaan. Pöydän suurassa
samoja sanoja käytetään Jeesuksesta (5:75): ”Messias,
Marian poika, on vain Jumalan lähettiläs; lähettiläät ennen häntä elivät vain
aikansa”. Suuran kristilliseen taustaan
viittaa jakeen 3:147 sisältö, jossa pyydetään syntejä anteeksi: ”Herra, anna anteeksi meidän syntimme” –
islamissa anteeksi pyytäminen on tarpeetonta, sillä Jumala tekee joka
tapauksessa mitä haluaa. Jakeesta 3:55 löytyy myös kristillinen ylentämisoppi: ”Ja Jumala sanoi: »Jeesus, katso, Minä
otan sinut, sitten olen ylentävä sinut luokseni”. Kristillisten yhteyksien
takia näyttää siltä, että suura käsittelee Jeesuksen kuolemaa ja antaa
lohdutusta uskoville. Sana muhammed olisi tällöin Jeesuksen kunnianimi ”ylistetty”.
Muhammedin suura (47:2) ”Mutta jotka tekevät
hyvää ja uskovat sen, mitä Muhammedille on ilmoitettu, joka on heidän
Herraltaan saatu totuus, heidän pahat tekonsa Hän pyyhkii pois ja parantaa heidän
asemansa.”
Pahojen
tekojen pyyhkiminen pois on kristillinen ajatus syntien anteeksi saamisesta. Islamissa
ne kompensoidaan hyvillä teoilla. Viimeisellä tuomiolla käytetään vaakaa, joka
ilmaisee lopputuloksen. Kristillisen yhteyden takia Muhammed on tässä
ilmeisesti jälleen Jeesusta tarkoittava kunnianimi.
Voiton suura (48:29) ”Muhammed on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat
järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan. Sinä olet
näkevä heidän kumartuvan ja polvistuvan, anoen armoa ja suosiota Jumalalta, ja
heillä on merkkejä kasvoissaan paljosta maahan kumartamisesta. Niin kuvataan
heitä Toorassa. Ja evankeliumissa he ovat kuin siemenkylvö, mikä työntää esiin
vesojaan ja sitten voimistuttaa niitä, niin että ne tulevat vahvoiksi ja ovat
lujasti kiinni varsissa ilahduttaen kylvömiehiä, jotta se ärsyttäisi
epäuskoisia. Jumala on luvannut niille, jotka uskovat ja tekevät hyvää,
anteeksiannon ja suuren palkinnon.
Aforismi,
jonka mukaan lähettilään seuraajat ovat kovia koville, mutta lempeitä
toisilleen, yleistyi vasta kalifi al-Walidin hallintokaudella 700-luvun alussa.
Tämän ajan muut lähteet eivät vielä tunne profeetta Muhammedia. Voiton suura oletettavasti tarkoittaa Muhammedilla Jeesusta. Siihen viittaa jakeen 29 muu sisältö: anteeksi pyytäminen Jumalalta, viittaus Tooraan
sekä Matteuksen evankeliumin kylväjävertaus.
Ohlig, K-H. (2013). From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs.
Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early
islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 251-307).
New York: Prometheus.
