perjantai 21. toukokuuta 2021

ISLAMIN KOLMANNEKSI PYHIN KAUPUNKI

Jerusalemin sanotaan olevan islaminuskon kolmanneksi pyhin kaupunki heti Mekan ja Medinan jälkeen. Koraanissa Jerusalemia ei mainita, mutta asiaa perustellaan profeetta Muhammedin henkilöhistorialla.  

Sitä koskevia tarinoita löytyy kuitenkin vasta yli sata vuotta Muhammedin oletetun kuoleman jälkeen. Ibn Ishaq kertoo 760-luvulla, että Muhammed matkasi yhdessä yössä enkeli Gabrielin johdolla Mekasta Jerusalemiin. Matka tapahtui ihmiskasvoisen ratsun selässä istuen. Ibn Ishaq käytti tarinan todisteena Koraanin seuraavia jakeita:

”Kunnia olkoon Hänelle, joka yön aikana kuljetti palvelijansa pyhitetystä moskeijasta toiseen, kaukaiseen - jonka ympäristön olemme siunanneet - jotta hän saisi nähdä joitakin tunnusmerkeistämme. Totisesti, Hän on kaikkikuuleva, kaikkinäkevä.” (Koraani 17:1)

Jakeista ei kuitenkaan käy ilmi kuka on palvelija, ja minne tämä kuljetettiin paitsi moskeijasta toiseen. Ibn Ishaq kertoo kuulleensa ”henkilöltä, jonka luotettavuutta hänellä ei ollut syytä epäillä”, että Muhammed nousi Jerusalemissa tikapuita pitkin taivaaseen ja keskusteli siellä Jumalan kanssa. Matkan olisi pitänyt tapahtua Muhammedin Mekan vuosina eli ennen vuotta 623.

Ibn Ishaq itse suhtautuu tarinaan erittäin varautuneesti, mutta ei uskalla epäillä sitä. Hän kuitenkin kertoo, että Mekassa kaikki eivät tarinaan uskoneet. Epäuskoisuus on jatkunut myöhemminkin. Brittiläinen orientalisti William Montgomery Watt kirjoitti 1900-luvulla laajan, kaksiosaisen Muhammed-elämäkerran, mutta ei mainitse siinä matkaa lainkaan. Tarinaan onkin vaikea uskoa ja sille on löydetty myös vanha persialainen esikuva.

Jerusalemin Temppelivuorella on nykyisin moskeija nimeltä al-Aqsa eli ”kaukaisin”, mikä sopii Koraanin sanoihin ”kaukaisesta” moskeijasta. Se rakennettiin kuitenkin vasta 700-luvulla, joten kyseessä ei voinut olla Koraanin tarkoittama moskeija. Temppelivuorella on myös toinen moskeija, ”Kalliomoskeija”, mutta sekin rakennettiin liian myöhään (691) ja lisäksi se ei vaikuta lainkaan moskeijalta vaan mieluummin zarathustralaiselta tulitemppeliltä.

Ratkaisun avain saattaa löytyä tarinoista, jotka kertovat, mihin osaan Temppelivuorta kiertävästä muurista Muhammed oli sitonut kiinni ihmiskasvoisen ratsunsa Buraqin. 1000 -luvulla ehdolla oli useita paikkoja. Toisten mielestä Muhammed laskeutui ratsailta itämuurilla, toisten mielestä etelämuurilla. 1600-luvulla vakiintui käsitys, että Buraq sidottiin Temppelivuoren koilliskulmaan.

Kysymys sai uudelleen ajankohtaisuutta, kun 1880-luvulla Jerusalemiin alkoi muuttaa juutalaisia, aluksi Venäjältä. Heitä näkyi yhä enemmän rukoilemassa Temppelivuoren länsikulman Itkumuurilla. Tässä vaiheessa islamilainen perimätieto tuli siihen tulokseen, että Buraq olikin sidottu juuri sinne. Arabiaksi Länsimuurin nimi onkin nykyään al-Buraqin seinä”.

Vaikuttaakin siltä, että islamilainen perimätieto on liikkunut juutalaisten pyhien paikkojen perässä. Tämä voisi selittää tarinan Muhammedin matkasta juuri Jerusalemiin. Jos matkaa ei kuitenkaan ole lainkaan tehty, myös perustelut Jerusalemin erityisasemalle islamissa katoavat.

Lähteet

Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (Sirat rasul Allah, 800-luku). With introduction of notes by A. Guillaume. Oxford: Oxford University Press, 1955 (13. painos 1998)

Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Suom. Z.I. Ahsen Böre, 1942.

Watt, William Montgomery: Muhammad at Mecca. Oxford University Press at Clarendon, 1953