Muhammedia koskevaa
perimätietoa alettiin koota talteen 800-luvulla, jolloin ensimmäiset
tarinakokoelmat kirjoitettiin. Mitä pidemmälle aika kului, sitä tarkempaa
muistitietoa nämä hadith –kokoelmat alkoivat
kohteestaan sisältää. Kaikki profeettaa koskeva tieto perustuu, elämäkertojen ohella, näihin
tarinoihin, joiden myöhäinen kirjaamisajankohta kuitenkin tekee niistä lähinnä
kansansatuihin rinnastettavaa tietoa. Muslimit itse pitävät niiden välittämiä tarinoita
tieteellisesti luotettavina. Samoin tekevät - pienin varauksin - länsimaiset
arabian laitokset, joissa klassista arabiaa luetaan ja harrastetaan.
Muslimien ratkaisu hadithien luotettavuuteen ovat todistajaketjut
(isnad), joita jokaiseen kertomukseen
on liitetty. Jos ketjut johtavat luotettaviksi tunnustettujen henkilöiden
kautta itse Muhammediin tai hänen lähipiiriinsä, tarinaakin voi pitää todistettuna. Näin jopa kaksisataa vuotta vanhoista
tapahtumista saadaan yksityiskohtaista ja varmaa tietoa.
Valitettavasti pohjalaiset
eivät ole säilyttäneet samalla tavoin muistitietoa vaikkapa 200 vuotta sitten
käydystä Juuttaan taistelusta. Uusikaarlepyyläinen
todistajaketju voisi kuulua, että ”isäni
kuuli lapsuudessaan enoltaan Matilta, että kirkkoherra Sundvall oli kertonut
isoäitinsä sanoneen, että kenraali Döbeln valitsi puolustusasemansa Juuttaalla
siten, että joki suojeli hänen vasemman sivustansa.”
Isnad–ketjut ovat
tietysti sitä samaa hölynpölyä kuin itse tarinatkin. Huvittavaa on, että niihin
edelleen suhtaudutaan äärimmäisen kunnioittavasti näillä arabian laitoksilla,
joista esimerkiksi media etsii asiantuntijansa. Vuonna 2013 Helsingin
yliopistossa hyväksyttiin Ilkka Lindstedtin väitöskirja, jossa hän puolusti
isnadien luotettavuutta. Lindstedtin mukaan aivan viime aikoina keksitty isnād-cum-matn – menetelmä pystyy erottamaan
luotettavat todistajaketjut muista, jolloin päästään jo hyvin lähelle itse profeettaa
(s.23). Näin kriitikoille saadaan jauhot suuhun.
Kuten aiemmin
todettiin, Muhammedia koskevan islamilaisen tiedon kaikki kolme tukijalkaa eli
Koraani, elämäkerrat ja hadith –perinne
ovat romahtaneet tieteellisessä analyysissa. Ne ovat kaikki liian myöhäisiä,
jotta ne voisivat vahvistaa profeetan historiallisuuden (lisäksi Koraanissa ei profeetasta puhuta mitään - yhtä aika härskiä perhejuttua lukuunottamatta). Muhammed on arabien
kansantarujen sankari, kuten Odysseus on kreikkalaisten. Näissä hahmoissa on muitakin yhtäläisyyksiä: Homeroksen
sokeus rinnastuu Muhammedin lukutaidottomuuteen. Molemmat kuvitellut puutokset tukevat
tarinan aitoutta, sillä sokea ja lukutaidoton eivät juuri olisi voineet lisätä teksteihin
omiaan.
Lähteet
Kerr, R. M. (2016). Zur
Mohammeddämmerung. Homer und Mohammed als fiktive Gestalten. Imprimatur, Heft 1, 57–60.
Lindstedt,
I. (2013). The transmission of al-Madāʾinī’s
material. Historiographical Studies. Väitöskirja. Helsingin
yliopisto, Maailman kulttuurien laitos.
