Profeetta Muhammed löytyy Koraanista varmuudella vain kerran, Liittoutuneiden suurasta 33 jakeesta 40. Siinä Muhammedista kerrotaan
moraalisesti sairaan oloinen perhetarina, jossa profeetta anastaa ottopojaltaan tämän vaimon.
Koraanin muut kolme muhammad –
mainintaa tarkoittavat luultavasti Jeesuksen kunnianimeä ”ylistetty” (=muhammad) eikä islamin profeettaa.
Muhammedista 800-luvulta lähtien tehdyt elämäkerrat
sijoittavat hänet Arabian niemimaalle ja etenkin Mekkaan ja Medinaan. Muhammedin
yhteyttä kirjaan voi siksi tutkia katsomalla, mitä Koraani kertoo näistä
kaupungeista ja ylipäätään ankarista elinehdoista hiekka-aavikolla.
Teos tarjoaa tässäkin yllätyksen. Mekka esiintyy Koraanissa vain
kerran, voiton suurassa 48. Sana on muodossa ”bi-batni makkala”, mutta ei ole varma tarkoittaako ”makkala” juuri Mekan kaupunkia. Medinan
asukkaat mainitaan suurassa 9, tosin kielteisessä valossa (”Ei ole soveliasta Medinan asukkaille… jäädä pois Jumalan lähettilään retkeltä”). Kaaban temppelistä ei kerrota mitään. Badr –
niminen paikka mainitaan suurassa 3 (”Jumala
auttoi teitä Badrissa”),
mutta Christoph Luxenberg arvelee, ettei kyse oikeasti ole paikannimestä, vaan
sanasta bi-’idr, joka tarkoittaa ”taivaallisella avulla”. Samassa jakeessa
puhutaankin heti seuraavaksi Muhammedin saamasta taivaallisesta avusta eli
enkeliarmeijasta, joka ratkaisi taistelun tuloksen.
Koraanin kuvaamia tapahtumia ei siis liitetä Arabian
niemimaalle tai Mekkaan ja Medinaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Kirjasta puuttuvat Arabiaan liittyvä
sanasto ja paikannimet. Luonto- ja yhteiskuntakuvauksetkaan eivät sovi autiomaahan.
Kameleista puhutaan lähinnä silloin, kuin aiheena ovat Raamatun
kertomukset. Sen sijaan puhutaan viljasta, oliiveista, viinirypäleistä, jokien
käytöstä liikenteessä, laivoista ja kalastuksesta merellä. Nämä kuvaukset
sopivat Iraniin tai Mesopotamiaan (nykyinen Irak), eivät kuivalle hiekka-aavikolle.
Myös kaupallinen sanasto on runsasta. Sekään ei sovi yleiskuvaan, sillä
Patricia Cronen mukaan Mekka – nimistä kauppapaikkaa tai pyhiinvaelluskohdetta
ei 600-luvun Arabiassa ollut olemassa.
Koraanissa on paljon kirjallisia viittauksia, mikä osoittaa monipuolista
lukeneisuutta. Se sopii huonosti profeetta Muhammedin henkilökuvaan, sillä elämäkerrat
korostavat hänen lukutaidottomuuttaan. Matemaattista tyylianalyysia tehnyt ranskalainen
tutkija J.J. Walter havaitsi, että Koraanin tyylistä puuttui kaikki yhtenäisyys.
Sen perusteella hän arvioi, että kirjoittajia olisi ollut eri aikoina jopa 30–100,
ja luultavimmin puolisen sataa. Koraani
olisi siten koottu useista täysin erillisistä katkelmista.
Koraanin yhteys Arabian niemimaahan on olematon myös kielen
ja kirjaimiston osalta. Koraanissa käytettiin arabialaista kirjaimistoa, joka
ei noudata Arabian niemimaalla käytettyä järjestelmää, vaan syyrialaista. Koraanin kielikään ei ole puhdasta arabiaa, vaan syyroaramean ja arabian sekoitusta. Arameaa, joka oli myös Jeesuksen äidinkieli, ei
puhuttu Arabian niemimaalla. Jopa sana Koraani (Qiryan) on syyroarameaa ja tarkoittaa (kirkollista) lukemistoa.
Paitsi että profeetta Muhammed puuttuu Koraanista, siitä puuttuu myös profeetan oletettu elinympäristö. Koraani ja Muhammed eivät alun perin kuuluneet yhteen.
Muhammedista tehtiin Koraanin kirjoittaja vasta 700-luvun lopussa.
Lähteitä
Crone, P. (1987/2004). Meccan
trade and the rise of Islam. Piscataway, New Jersey: Gorgias Press.
Walter, J-J. (2017). Analysis of the Koran using mathematical code
theory. Teoksessa: M. Gross ja K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder
Mythos? (s. 851-883) Berlin: Hans Schiler.
