Isnād – todistajaketjut – siinäkö ratkaisu hadithien luotettavuuteen?

Muhammedia koskevaa perimätietoa alettiin koota talteen 800-luvulla, jolloin ensimmäiset tarinakokoelmat kirjoitettiin. Mitä pidemmälle aika kului, sitä tarkempaa muistitietoa nämä hadith –kokoelmat alkoivat kohteestaan sisältää. Kaikki profeettaa koskeva tieto perustuu, elämäkertojen ohella, näihin tarinoihin, joiden myöhäinen kirjaamisajankohta kuitenkin tekee niistä lähinnä kansansatuihin rinnastettavaa tietoa. Muslimit itse pitävät niiden välittämiä tarinoita tieteellisesti luotettavina. Samoin tekevät - pienin varauksin - länsimaiset arabian laitokset, joissa klassista arabiaa luetaan ja harrastetaan.

Muslimien ratkaisu hadithien luotettavuuteen ovat todistajaketjut (isnad), joita jokaiseen kertomukseen on liitetty. Jos ketjut johtavat luotettaviksi tunnustettujen henkilöiden kautta itse Muhammediin tai hänen lähipiiriinsä, tarinaakin voi pitää todistettuna.  Näin jopa kaksisataa vuotta vanhoista tapahtumista saadaan yksityiskohtaista ja varmaa tietoa.

Valitettavasti pohjalaiset eivät ole säilyttäneet samalla tavoin muistitietoa vaikkapa 200 vuotta sitten käydystä Juuttaan taistelusta.  Uusikaarlepyyläinen todistajaketju voisi kuulua, että ”isäni kuuli lapsuudessaan enoltaan Matilta, että kirkkoherra Sundvall oli kertonut isoäitinsä sanoneen, että kenraali Döbeln valitsi puolustusasemansa Juuttaalla siten, että joki suojeli hänen vasemman sivustansa.”

Isnad–ketjut ovat tietysti sitä samaa hölynpölyä kuin itse tarinatkin. Huvittavaa on, että niihin edelleen suhtaudutaan äärimmäisen kunnioittavasti näillä arabian laitoksilla, joista esimerkiksi media etsii asiantuntijansa. Vuonna 2013 Helsingin yliopistossa hyväksyttiin Ilkka Lindstedtin väitöskirja, jossa hän puolusti isnadien luotettavuutta. Lindstedtin mukaan aivan viime aikoina keksitty isnād-cum-matn – menetelmä pystyy erottamaan luotettavat todistajaketjut muista, jolloin päästään jo hyvin lähelle itse profeettaa (s.23). Näin kriitikoille saadaan jauhot suuhun.

Kuten aiemmin todettiin, Muhammedia koskevan islamilaisen tiedon kaikki kolme tukijalkaa eli Koraani, elämäkerrat ja hadith –perinne ovat romahtaneet tieteellisessä analyysissa. Ne ovat kaikki liian myöhäisiä, jotta ne voisivat vahvistaa profeetan historiallisuuden (lisäksi Koraanissa ei profeetasta puhuta mitään - yhtä aika härskiä perhejuttua lukuunottamatta). Muhammed on arabien kansantarujen sankari, kuten Odysseus on kreikkalaisten.  Näissä hahmoissa on muitakin yhtäläisyyksiä: Homeroksen sokeus rinnastuu Muhammedin lukutaidottomuuteen. Molemmat kuvitellut puutokset tukevat tarinan aitoutta, sillä sokea ja lukutaidoton eivät juuri olisi voineet lisätä teksteihin omiaan.

Lähteet

     Kerr, R. M. (2016). Zur Mohammeddämmerung. Homer und Mohammed als fiktive  Gestalten. Imprimatur, Heft 1, 57–60.

     Lindstedt, I. (2013). The transmission of al-Madāʾinī’s material. Historiographical Studies. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Maailman kulttuurien laitos.