Michael Cook: Muhammed, 1983

Michael Cook, 1983. Muhammed. Helsinki: Nostromo. Suomentanut Otso Kantokorpi. 135 sivua.

Englantilainen historioitsija Michael Cook (s. 1940) julkaisi vuonna 1977 yhdessä Patricia Cronen kanssa teoksen Hagarism, joka esitti hyvin spekulatiivisen teorian islamin synnystä. Kirja oli aikanaan epädogmaattinen tuulahdus ja vapautti ilmapiiriä, vaikka kirjoittajat pian luopuivatkin villeimmistä ajatuksistaan.

Pieni, jo kadonnut kustannusyhtiö julkaisi Cookin seuraavan Muhammed-teoksen suomeksi vuonna 1991. Kirjan lukeminen osoittaa, että Cook luotti Muhammedin historiallisuuteen. Hän tosin antaa esimerkkejä siitä, miten hadith -perinteessä Muhammed-tarinat ajan myötä rikastuivat ja muuttuivat entistä tarkemmiksi. Se tietysti voisi panna epäilemään niiden aitoutta. Silti Cook katsoo, että ”perinteisessä Muhammedin elämäkerrassa on epäilemättä historiallinen ydin, ja hyvin harkittu valikoivuus saattaa riittää sen paljastamiseen”.

Koraanin suhteen Cook arvioi, että vailla mitään ulkopuolista tukea pelkästään Koraanin teksteistä ”voisimme todennäköisesti päätellä, että Koraanin keskushahmo oli Muhammed ja että hänen elämänsä näyttämö oli läntisessä Arabiassa.”  Tästä voisi olla myös eri mieltä, kuten blogin edellisistä päivityksistä käy ilmi.

Cook ei väitä Muhammedin historiallisuutta varmaksi vielä Koraanin tai hadith -perinteen nojalla. Sen sijaan hänen mielestään 600-luvun kristillinen lähdekirjallisuus ”sulkee pois kaikki epäilyt Muhammedin historiallisuudesta”.

Cookin esittämä todistusaineisto on käyty läpi tämän blogin aiemmissa päivityksissä, joten lukijat pääsevät arvioimaan sitä myös itse. Tässä suhteessa tilanne on nykyisin helpompi kuin 1980-luvun alussa, jolloin Cook kirjoitti teoksensa. Silloin internetiä ei ollut, ja pääsy alkuperäislähteisiin oli vaikeaa. Nyt tärkeimmät tekstit on saatavilla englannin kielellä myös verkosta ja löytyvät luetteloituna ja osin painettuna yhdestä ainoasta kirjasta (Hoyland: Seeing islam as others saw it, 1997).

Cook pitää toisaalta myös Lähi-idän menestyksekästä arabivalloitusta todisteena Muhammedin historiallisuudesta. Hän kirjoittaa: ”Muhammedin oppi ja hänen tapansa käyttää sitä toivat tähän yhteiskuntaan huomattavan, joskin ohimenevän, päämäärien johdonmukaisuuden. Ilman sitä on vaikea kuvitella, kuinka Arabian heimoyhteiskunnan jäsenet olisivat voineet valloittaa merkittävän osan tuolloin tunnetusta maailmasta.”

Cook yhtyy käsitykseen, että ilman uskonkiihkoa arabit eivät olisi sotilaallisesti pärjänneet niin hyvin kuin tapahtui. Tämähän on yleinen käsitys asioiden kulusta 600-luvun Lähi-idässä: beduiinit hyökkäsivät Koraani vasemmassa ja käyräsapeli oikeassa kädessä. Roomalaiset legioonat väistyivät.

Uudemmat teoriat ovat tarjonneet tällekin asialle uskottavia vaihtoehtoja. Ehkä mitään hyökkäyssotaa ei ollutkaan? Esimerkiksi israelilainen Yehuda Nevo toteaa, että muslimien väittämistä suurista tuhoamistaisteluista ei ole löydetty yhtään arkeologista todistetta.  

Lähteet

Hoyland, R. G. (1997). Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam 13. Princeton, N.J.: The Darwin Press

Nevo, Y. E. & Koren, J. (2003). Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, N.Y.: Prometheus.