Islamilainen perimätieto kertoo kaksi sadunomaista tarinaa
Koraanin kokoamisesta 600-luvun alussa. Kolmas, luultavasti oikeampi, löytyy
Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) kirjeestä kalifi Umarille. Keisari
väittää, että arabien Pyhä kirja ei suinkaan ollut laskeutunut taivaasta, kuten
väitetään, vaan Persian kuvernööri al-Hajjaj ibn Yusuf
(661–714) olisi antanut koota sen ja kirjoittanut itsekin siitä osia (Hoyland,
1997, 500). Saman väitteen esittävät al-Kindi
ja Abraham Tiberialainen 800-luvun alussa (Kennedy, 2007, 243).
Nykyään pidetään uskottavana, että jotain Koraanin toimitustyötä
tehtiin aivan 700-luvun alussa. Jos ibn Yusuf todella täydensi Koraania omilla
ajatuksillaan, hän ei Pyhän kirjan tekijänä ollut kaikkein hurskaimmasta
päästä. Islamilaisen perimätiedon mukaan hän näet oli yksi niistä neljästä
muslimista, jotka olivat tappaneet yli 100 000 vääräuskoista.
Koraanin alkuvaiheista on hämmästyttävän vähän tietoa. Vaikka
kirjan piti olla valmis 640-luvulla, tiedossa ei ole yhtään muslimilähdettä 600-
ja 700-luvuilta, joissa Koraanin olemassaolosta mainittaisiin. 700-luvun
kristillisistä lähteistä löytyy keisari Leon kirjeen ohella kaksi muuta viittausta Koraaniin. Varhaisin on nestoriolaismunkki Abrahamilta (710–740), mutta sitä
pidetään väärennöksenä. Aitona pidetään Johannes Damaskoksen nimiin pantua tekstiä, jossa mainitaan nimeltä neljä suuraa, mutta
ei puhuta Koraanista. Tämä viittaa siihen, että nimetyt suurat liikkuivat vasta itsenäisinä kirjoituksina, eikä teosta ollut vielä kooottu.
Moni muukin seikka puhuu sen puolesta, että Koraaania ei ollut
koottu vielä edes 700-luvulla. Esimerkiksi Joseph Schacht osoitti, että 700-luvulla
kehityksensä aloittanut uskonnollinen islamilainen lainsäädäntö ei käyttänyt
Koraania auktoriteettina. Niinpä Fiqh Akbar I -nimellä tunnettu juridinen teksti 700-luvun
puolivälistä ei tuntenut Koraania (Wansbrough 1977, s. 44).
Saksalainen islamologi Karl-Heinz Ohlig päätteli Koraanin
sisällön perusteella, että sen varhaisimmat osat voivat olla jo 500-luvulta. Koraanin
varhaisin kerrostuma edustaa juutalais-kristillistä perinnettä. Kirjalliset
lainat viittaavat siihen, että tekstit ovat syntyneet alueella, jolla vaikutti
sekä hellenistinen, zarathustralainen, manilainen, manikealainen että buddhalainen
perinne. Kirjoitus on tehty syyrialaisin merkein ja kieli on varhaisarabiaa,
jossa on vahva syyro-aramealainen leima. Koraanin sanavarasto ei
sisällöllisesti sovi Arabian niemimaan yhteiskunnallisiin oloihin eikä luontoon.
Lähi-idän karttaa tutkimalla on etsitty mahdollista
varhaisen Koraani-liikkeen syntysijaa. Koraanin tekstien sisällön perusteella uskottavaksi
syntypaikaksi on ehdotettu Silkkitien varrella sijannutta muinaista suurkaupunkia
Merv, jonka rauniot ovat nykyisin Turkmenistanin puolella. Merviin oli 200-luvulla
pakkosiirretty epälojaalina pidettyä kristillistä väestöä Mesopotamian vallatulta
rajaseudulta, ja kaupungissa oli piispanistuin. Vahva persialainen painotus näkyy
myös myöhemmässä islamin kehityksessä jopa vuosisatojen ajan.
Varmuudella Koraani oli olemassa 800-luvun alussa, koska Muhammedin
elämäkerran kirjoittaja Ibn Hisham (k. 833) viittaa vain sellaisiin jakeisiin,
jotka edelleen löytyvät Koraanista. Ensimmäinen lähes kokonainen kirja on säilynyt
800-luvulta (Topkapin käsikirjoitus). Varhaisimmat, muutamien sivujen pituiset pergamentit
eli niin sanottu Birmingham-käsikirjoitus on radiohiilimenetelmällä ajoitettu jopa
vuosien 568 ja 645 välille. Nämä katkelmat sisältävät muun muassa 400-luvulta
peräisin olevan kristillisen tarinan luolaan nukahtaneista unikeoista.
Koraanin historia viittaa siis jopa yli 200 vuotta
kestäneeseen kirjoitusaikaan, mikä tarkoittaisi, että kirjoittajia oli useassa
sukupolvessa. Ranskalainen tutkija J-J. Walter on matemaattisen
koodianalyysin perusteella arvioinut, että Koraanilla saattaisi olla 30–100 kirjoittajaa.
Lähteet
Abu Hanifa. (767?). Al Fiqh
al Akbar. An accurate translation. https://ghayb.com/wp-content/uploads/2015/09/Al-Fiqh-Al-Akbar-An-Accurate-Translation.pdf
Hoyland, R. G. (1997). Seeing islam as
other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian
writings on early Islam. Studies in Late
Antiquity and Early Islam 13. Princeton, N.J.: The Darwin Press.
Kennedy, H. (2007). The great Arab conquests. How the spread of Islam changed the world we
live in. Croydon: Phoenix.
Mingana, A. 1914 1998. Three origins of
the Koran. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The
Origins of the Koran. 76-96. New Yor: Prometheus Books.
Nöldeke, T. (1891/1998). The Koran. Teoksessa: I.
Warraq (toim.) The Origins of the Koran (36-66). Amherst Ny: Prometheus Books.
Ohlig, K-H. 2010. Neue
Forschungsergebnisse zu den Anfängen des Islam. Teoksessa: (M. Gross & K-H.
Ohlig, toim.) Die Entstehung einer
Weltreligion I. Von den koranschen Bewegung zum Frühislam (s. 38–48).
Berlin: Verlag Hans Schiler.
Walter, J-J. (2017). Analysis of the Koran using
mathematical code theory. Teoksessa: M. Gross ja
K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer
Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? (s. 851-883) Berlin: Hans Schiler.
Wansbrough, J. (2002). Quranic studies.
Sources and methods of scriptural interpretation. Amherst, N.Y.: Prometheus Books (alkuteos 1977)
Kuva 1. Samarkandin
koodeksi. Radiohiiliajoituksen perusteella vuosilta 765–855
peräisin oleva käsikirjoitus sisältää noin puolet Koraanin tekstistä (lähde:
Wikimedia Commons).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti