NÄIN KORAANI SYNTYI: FEIKKIVERSIO

Perimätiedon mukaan Muhammed sai Koraanin suullisena ilmoituksena Jumalalta vuosien 610–632 aikana. Muhammedilla oli tarinan mukaan myös kirjoitustaitoinen sihteeri, nimeltään Zaid. Asian luonteesta huolimatta ilmoituksia ei lähdetty kirjaamaan talteen Muhammedin vielä eläessä. Sen sijaan turvauduttiin toiseen keinoon: profeetta opetti lähipiirilleen ulkoa koko Pyhän Kirjan, joka pituudeltaan oli puolet Uudesta Testamentista. Tehtävä oli sitä vaikeampi, kun samalla oli muutakin tekemistä, kuten profeetan elämäkerta osoittaa. Perimätiedon mukaan vasta Abu Bakr, Muhammedin seuraaja kalifina (632–634) ja hänen lempivaimonsa Aishan isä, määräsi kirjoittamaan Profeetan ilmoitukset muistiin. Pergamentille saatu Koraani päätyi sitten Abu Bakrin seuraajalle Umarille (634–644), joka antoi sen tyttärelleen, Muhammedin leskelle Hafsalle.

Tarina ei pääty tähän, vaan kolmas oikeaan johdettu kalifi Uthman (644–656) aloitti koko työn alusta ja määräsi samaisen Zaidin keräämään Koraanin uudelleen vanhojen veteraanien muistista sekä satunnaisista muistiinpanoista. Uudesta laitoksesta, joka saatiin aikaan 15 vuotta ensimmäisen jälkeen, otettiin neljä kopiota, jotka lähetetiin tärkeisiin keskuksiin. Vanhat Koraanit määrättiin poltettavaksi, koska niihin oli ehtinyt kasautua liikaa kopiointivirheitä. 

Koraanin islamilainen syntykertomus on takkuinen vyyhti ristiriitoja. Ajatus kirjan esivaiheesta ulkoa osattuna perinteenä ei voi pitää paikkaansa. Koraani on liian pitkä; tokkopa kukaan sitä osaa vielä nytkään kaikista koraanikouluista huolimatta. Tekstin rakennepiirteet puhuvat sen puolesta, että Koraanin tekstit ovat alusta alkaen olleet kirjoitetussa muodossa. Suullisesti välittyvä perinne muokkautuisi sellaiseksi kuin Homeroksen runot tai Kalevala: rytmi ja soinnuttaminen tulisivat mukaan helpottamaan muistia. Koraanista nämä keinot puuttuvat melkein kokonaan. Sen teksti on muutenkin painajaismaista ulkoa osattavaksi, kuten Theodor Nöldeke osoitti 1800-luvulla. Esimerkiksi Uuden Testamentin kaikki sivut ovat paljon helpompia.

Koraanin syntytarina vilisee käsittämättömiä yksityiskohtia. Miksi kirjoitustaitoista Zaidia ei pantu heti työhön, vaan odotettiin profeetan kuolemaa? Eikö kukaan muka ymmärtänyt Koraanin arvoa? Miksi Zaid kokosi teoksen kahteen kertaan? Mitä pitäisi sanoa siitä, että ilmoitukset säilyivät hienosti ulkomuistissa, mutta kirjoitetussa muodossa turmeltuivat  nopeasti – eikö asian kuuluisi olla päinvastoin?  Entä mikä selittää sen, että kirjoitettu teksti ensimmäisellä kerralla vääristyy (Zaid 1), mutta toisella yrittämällä säilyy pilkuntarkasti aina maailman tappiin saakka (Zaid 2)?

Länsimaissa on kohteliaasti uskottu muslimitarinaan, vaikka siinä on kaikki saduille ominaiset liioittelevat piirteet ylivertaisesta sankarista ja tämän lähipiiristä, jolla on yliluonnollisia taitoja -   tällä kertaa he ovat muistihirviöitä. Satuihin kuuluvat myös vastoinkäymiset (Zaid 1), jotka uusilla urotöillä voitetaan (Zaid 2). Tarinassa on todellisuudessa kömpelösti yhdistetty kaksi ristiriitaista kertomusta Koraanin kirjoittamisesta. Yhdenkään henkilön historiallisuutta ei ole kyetty varmentamaan, mikä viittaa siihen, että hahmot ovat keksittyjä.

Lähteet

Mingana, A. (1914/1998). Three origins of the Koran. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. 76-96. New York: Prometheus Books.

Nöldeke, T. (1891/1998). The Koran. Teoksessa: I. Warraq (toim.) The Origins of the Koran (36-66).  New York: Prometheus Books.

Kuva 1. Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoituskatkelma, joka muun muassa sisältää kristillisen tarinan luolaan nukkuneista unikeoista (Birmingham manuscript). Lähde: Wikimedia Commons