Koraanista Muhammedin elämäkertoihin

Koraanin tutkimus ei ole antanut tukea ajatukselle, että kirja olisi arabiprofeetta Muhammedin tekemä. Tulokset viittaavat päinvastoin siihen, että Koraani koostuu suunnilleen 500–700-luvuilla ja lähinnä Persiassa kirjoitetuista lyhyistä tekstikatkelmista, jotka on toimitettu ja koottu yhteen vuoden 800 paikkeilla. Katkelmat ovat Lähi-idän kristittyjen saarnaajien itselleen tekemiä muistiinpanoja saarnoiksi ja kieleltään useammin syyroarameaa kuin arabiaa. Suuri osa on tehty niin alkeellisella kirjoitusjärjestelmällä, että teksti on ollut lukukelpoista lähinnä kirjoittajalle itselleen. Tyylianalyysin perusteella tekijöitä arvellaan olleen ehkä puolisen sataa. 

Koraani luultavasti syntyi niin, että Muhammed-innostuksen alettua 700-luvun puolivälin jälkeen uudelle profeetalle alettiin kaivata Mooseksen esikuvan mukaista omaa kirjaa. Tämä johti vanhojen uskonnollisten tekstien etsimiseen ja niiden kokoamiseen kirjaksi, joka sitten ajateltiin Muhammedin sanelemaksi. Jotkut laajimmista suurista olivat tosin liikkuneet itsenäisinä teoksina jo vuosikymmeniä aikaisemmin.

Varhaisin profeetta Muhammedia laajasti käsittelevä teksti on Ibn Hishamin hänestä kirjoittama elämäkerta Sirat Rasul Allah eli ”Jumalan sanansaattajan elämäkerta”. Se koostuu Muhammedia koskevista tarinoista, jotka on pantu aikajärjestykseen ja usein liitetty Koraanin jakeiden yhteyteen. Ibn Hishamin sanotaan kuolleen vuonna 834, mutta hänestä ei tiedetä mitään varmaa. Tarinat ovat vanhempia, sillä muita varhaisia tekstejä vertailemalla on päätelty, että monien taustalla on yhteinen alkuteos, vuonna 767 kuolleeksi ilmoitetun Ibn Ishaqin tekemä ja sittemmin kadonnut Muhammed–elämäkerta. Ibn Hisham ilmoittaa sen itse päälähteekseen.  

Varhaisin nykyään tunnettu Muhammed–lähde on siten Ibn Hisham. Kaikki myöhemmät ovat siitä riippuvaisia. Se ei tarkoita, että Muhammed–perinteen kasvu olisi katkennut Ibn Hishamiin. Muhammedista kirjoitettiin lisää elämäkertoja, joissa tarina kerta kerran jälkeen rikastui. Merkittävin historioitsija oli Al-Tabari (k. 922), joka oikeastaan viimeisteli valtavalla historiikillaan koko Muhammed–saagan. Al-Tabaria pidetään usein nimimerkkinä, koska hänen nimissään olevia kirjoja on niin valtava määrä. Tyylianalyysin perusteella on alettu myös uskoa, että nämä kirjat olisi ainakin viimeistelty vasta 1100– ja 1200 – luvuilla.

600–luvun muutamaa harvaa mainintaa Muhammedista on pidetty myöhemmin tehtyinä lisäyksinä kristillisiin käsikirjoituksiin. 700–luvulla Muhammed ilmestyy kristillisiin teksteihin ensin arabien kuninkaana ja sitten myös uskonnollisena hahmona.  700-luvun lopulla profeetta Muhammed alkaa löytyä arabialaisista hautakivistä.  Vasta tällöin nimi asettuu islamilaiseen yhteyteen. Näyttää siltä, että Muhammedia koskeva tarinaperinne on alkanut vasta 700–luvulla. Koska Muhammedin kerrotaan kuolleen vuonna 632, myös kaikkein varhaisimpienkin tarinoiden etäisyys niiden päähenkilöön on yli sata vuotta ja vähintään viisi sukupolvea. Ajallinen etäisyys on toivottoman pitkä, jotta niitä voisi pitää aitona muistitietona.  

M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) (2010-2017). Die Entstehung einer Weltreligion I-IV. Berlin: Verlag Hans Schiler.