MUHAMMED-KERTOMUKSEN
USKOTTAVUUS
Arabisti
Fred Donner kertoo kaksi syytä siihen, miksi orientalistit ovat halunneet
luottaa islamilaiseen perimätietoon.
Ensimmäinen on se, että aikalaistieto islamin varhaisvaiheista on
häviävän pieni, joten ei olisi juuri mitään kerrottavaa, jos perimätiedosta
luovuttaisiin. Toinen syy oli, että perimätieto tarjosi valmiin kuvan, joka
vaikutti uskottavalta ja melko johdonmukaiselta (”plausible and fairly coherent”).
Ensimmäinen
perustelu on tietenkin epätieteellinen. Jos luotettavaa tietoa ei ole, sitä ei
voi millään kansantarinoilla korvata. Toisaalta historiallista tietoa on myös
koottu ja rakennettu siihen perustuvaa kuvaa islamin alkuvaiheista, joten aivan
tyhjän päälle ei ainakaan enää tarvitse jäädä. Tästä esimerkin tarjoaa teos ”The
Hidden Origins of Islam”.
Muhammedin
elämäkertaa on lisäksi dekonstruoitu osoittamalla sen rakentuminen
aikaisemmille esikuville, joita ovat etenkin Abraham, Mooses ja Jeesus. Toisaalta
Muhammedin tarina seuraa Vladimir Proppin esittämää tyypillisen kansansadun
kaavaa.
Toinen perustelu
on myös riittämätön, sillä uskottavia ja sisäisesti johdonmukaisia tarinoita on
mahdollista kehittää kuinka paljon tahansa. Todellisuudessa islamilaisen
perimätiedon antama kuva on sekä epäuskottava että ristiriitainen. Myös siihen
uskovat länsimaiset orientalistit ovat joutuneet poimimaan kakusta vain
kirsikat ja hylkäämään kaikkein epäuskottavimmat ja ristiriitaisimmat kohdat.
Muuan osoitus
perimätiedon epäuskottavuudesta on esimerkiksi se, että Muhammed on mennyt sen
nojalla kirkkaasti ihmiskunnan vaikutusvaltaisimmaksi yksilöksi, kuten esimerkiksi
Michael Hart on listannut. Harva ihminen kai perustaa paitsi uuden
maailmanuskonnon myös uuden supervallan ja antaa ihmiskunnalle ikuisesti
pätevän lainsäädännön – ja kaiken tämän vain kahdessakymmenessä vuodessa.
Islamin
perimätiedossa voi ihmetellä etenkin islamin nopeaa syntymistä valmiina
uskontona, kun vaikkapa kristinuskon muovautumiseen kului satoja vuosia. Toinen
hämmennystä herättävä seikka on islamin valloitussotien menestys, kun ottaa
huomioon, että primitiivisiä beduiiniheimoja vastassa olivat kahden suurvallan
ammattiarmeijat.
Tätä menestystarinaa
arabistit ja historioitsijat ovat pyöritelleet ja ehdottaneet selityksiä. Kuka
on viitannut arabien uskonkiihkoon, kuka antanut kunnian kamelille verrattomana
ratsuna. Toisaalta suomalaiset sotahistorioitsijat ovat pitäneet
muslimisotureita taisteluun haluttomina pasifisteina, koska islam on ”rauhan
uskonto” (Malkki ym. 2008). Myös kameli
on havaittu käyttökelvottomaksi taistelukentällä kömpelyytensä ja itsepäisen
luonteensa vuoksi (Keegan 2005).
Lähteet
Donner, Fred M.: Introduction. Teoksessa: The
Expansion of the Early Islamic State (toim. Fred M. Donner). Routledge,
2008. Amazon.com -kirja. doi:https://doi.org/10.4324/9781315239767.
Hart, Michael M.: The
100: A Ranking of the Most Influential Persons in History. Citadel Press, 1978, 1992. Teoksen
verkkoversio.
Keegan,
John: Sodankäynnin historia, s. 222. Ajatus Kirjat, 2005.
Malkki, Janne, Marjomaa, Risto,
Raitasalo, Jyri, Karasjärvi, Tero & Sipilä, Joonas: Sodan historia,
s. 80. Otava, 2008. ISBN
978-951-1-21885-2.
Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The
Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books,
2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Propp,
V.J: Morfologia della fiaba. Einaudi, 2000. ISBN
978-88-06-15451-6.
