ISLAMIN KOLMANNEKSI PYHIN KAUPUNKI
Jerusalemin sanotaan olevan islaminuskon kolmanneksi pyhin kaupunki
heti Mekan ja Medinan jälkeen. Koraanissa Jerusalemia ei mainita, mutta asiaa
perustellaan profeetta Muhammedin henkilöhistorialla.
Sitä koskevia tarinoita löytyy kuitenkin vasta yli sata vuotta
Muhammedin oletetun kuoleman jälkeen. Ibn Ishaq kertoo 760-luvulla, että
Muhammed matkasi yhdessä yössä enkeli Gabrielin johdolla Mekasta Jerusalemiin. Matka
tapahtui ihmiskasvoisen ratsun selässä istuen. Ibn Ishaq käytti tarinan todisteena
Koraanin seuraavia jakeita:
”Kunnia
olkoon Hänelle, joka yön aikana kuljetti palvelijansa pyhitetystä moskeijasta
toiseen, kaukaiseen - jonka ympäristön olemme siunanneet - jotta hän saisi
nähdä joitakin tunnusmerkeistämme. Totisesti, Hän on kaikkikuuleva, kaikkinäkevä.” (Koraani
17:1)
Jakeista ei kuitenkaan käy ilmi kuka on palvelija, ja minne tämä kuljetettiin
paitsi moskeijasta toiseen. Ibn
Ishaq kertoo kuulleensa ”henkilöltä, jonka luotettavuutta hänellä ei ollut
syytä epäillä”, että Muhammed nousi Jerusalemissa tikapuita pitkin taivaaseen
ja keskusteli siellä Jumalan kanssa. Matkan olisi pitänyt tapahtua Muhammedin
Mekan vuosina eli ennen vuotta 623.
Ibn Ishaq itse suhtautuu tarinaan
erittäin varautuneesti, mutta ei uskalla epäillä sitä. Hän kuitenkin kertoo,
että Mekassa kaikki eivät tarinaan uskoneet. Epäuskoisuus on jatkunut myöhemminkin.
Brittiläinen orientalisti William Montgomery Watt
kirjoitti 1900-luvulla laajan, kaksiosaisen Muhammed-elämäkerran,
mutta ei mainitse siinä matkaa lainkaan. Tarinaan onkin vaikea uskoa ja
sille on löydetty myös vanha persialainen esikuva.
Jerusalemin Temppelivuorella on
nykyisin moskeija nimeltä al-Aqsa eli ”kaukaisin”, mikä sopii Koraanin sanoihin
”kaukaisesta” moskeijasta. Se rakennettiin kuitenkin vasta 700-luvulla, joten
kyseessä ei voinut olla Koraanin tarkoittama moskeija. Temppelivuorella on myös
toinen moskeija, ”Kalliomoskeija”, mutta sekin rakennettiin liian myöhään (691)
ja lisäksi se ei vaikuta lainkaan moskeijalta vaan mieluummin zarathustralaiselta
tulitemppeliltä.
Ratkaisun avain saattaa löytyä
tarinoista, jotka kertovat, mihin osaan Temppelivuorta kiertävästä muurista Muhammed
oli sitonut kiinni ihmiskasvoisen ratsunsa Buraqin. 1000 -luvulla ehdolla oli
useita paikkoja. Toisten mielestä Muhammed laskeutui ratsailta itämuurilla,
toisten mielestä etelämuurilla. 1600-luvulla vakiintui käsitys, että Buraq
sidottiin Temppelivuoren koilliskulmaan.
Kysymys sai uudelleen
ajankohtaisuutta, kun 1880-luvulla Jerusalemiin alkoi muuttaa juutalaisia,
aluksi Venäjältä. Heitä näkyi yhä enemmän rukoilemassa
Temppelivuoren länsikulman Itkumuurilla. Tässä vaiheessa islamilainen perimätieto tuli siihen
tulokseen, että Buraq olikin sidottu juuri sinne. Arabiaksi Länsimuurin
nimi onkin nykyään ”al-Buraqin
seinä”.
Vaikuttaakin
siltä, että islamilainen perimätieto on liikkunut juutalaisten pyhien paikkojen
perässä. Tämä voisi selittää tarinan Muhammedin matkasta juuri Jerusalemiin. Jos
matkaa ei kuitenkaan ole lainkaan tehty, myös perustelut Jerusalemin
erityisasemalle islamissa katoavat.
Lähteet
Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (Sirat rasul Allah, 800-luku). With introduction of
notes by A. Guillaume. Oxford: Oxford University Press, 1955 (13.
painos 1998)
Koraani - opastus ja johdatus pahan
hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Suom. Z.I. Ahsen Böre, 1942.
Watt, William Montgomery: Muhammad at Mecca. Oxford University Press at Clarendon, 1953
