tiistai 19. huhtikuuta 2022

 

MUHAMMED-KERTOMUKSEN USKOTTAVUUS

Arabisti Fred Donner kertoo kaksi syytä siihen, miksi orientalistit ovat halunneet luottaa islamilaiseen perimätietoon.  Ensimmäinen on se, että aikalaistieto islamin varhaisvaiheista on häviävän pieni, joten ei olisi juuri mitään kerrottavaa, jos perimätiedosta luovuttaisiin. Toinen syy oli, että perimätieto tarjosi valmiin kuvan, joka vaikutti uskottavalta ja melko johdonmukaiselta (”plausible and fairly coherent”).

Ensimmäinen perustelu on tietenkin epätieteellinen. Jos luotettavaa tietoa ei ole, sitä ei voi millään kansantarinoilla korvata. Toisaalta historiallista tietoa on myös koottu ja rakennettu siihen perustuvaa kuvaa islamin alkuvaiheista, joten aivan tyhjän päälle ei ainakaan enää tarvitse jäädä. Tästä esimerkin tarjoaa teos ”The Hidden Origins of Islam”.

Muhammedin elämäkertaa on lisäksi dekonstruoitu osoittamalla sen rakentuminen aikaisemmille esikuville, joita ovat etenkin Abraham, Mooses ja Jeesus. Toisaalta Muhammedin tarina seuraa Vladimir Proppin esittämää tyypillisen kansansadun kaavaa.  

Toinen perustelu on myös riittämätön, sillä uskottavia ja sisäisesti johdonmukaisia tarinoita on mahdollista kehittää kuinka paljon tahansa. Todellisuudessa islamilaisen perimätiedon antama kuva on sekä epäuskottava että ristiriitainen. Myös siihen uskovat länsimaiset orientalistit ovat joutuneet poimimaan kakusta vain kirsikat ja hylkäämään kaikkein epäuskottavimmat ja ristiriitaisimmat kohdat.

Muuan osoitus perimätiedon epäuskottavuudesta on esimerkiksi se, että Muhammed on mennyt sen nojalla kirkkaasti ihmiskunnan vaikutusvaltaisimmaksi yksilöksi, kuten esimerkiksi Michael Hart on listannut. Harva ihminen kai perustaa paitsi uuden maailmanuskonnon myös uuden supervallan ja antaa ihmiskunnalle ikuisesti pätevän lainsäädännön – ja kaiken tämän vain kahdessakymmenessä vuodessa.

Islamin perimätiedossa voi ihmetellä etenkin islamin nopeaa syntymistä valmiina uskontona, kun vaikkapa kristinuskon muovautumiseen kului satoja vuosia. Toinen hämmennystä herättävä seikka on islamin valloitussotien menestys, kun ottaa huomioon, että primitiivisiä beduiiniheimoja vastassa olivat kahden suurvallan ammattiarmeijat.

Tätä menestystarinaa arabistit ja historioitsijat ovat pyöritelleet ja ehdottaneet selityksiä. Kuka on viitannut arabien uskonkiihkoon, kuka antanut kunnian kamelille verrattomana ratsuna. Toisaalta suomalaiset sotahistorioitsijat ovat pitäneet muslimisotureita taisteluun haluttomina pasifisteina, koska islam on ”rauhan uskonto” (Malkki ym. 2008).  Myös kameli on havaittu käyttökelvottomaksi taistelukentällä kömpelyytensä ja itsepäisen luonteensa vuoksi (Keegan 2005).

Lähteet

Donner, Fred M.: Introduction. Teoksessa: The Expansion of the Early Islamic State (toim. Fred M. Donner). Routledge, 2008. Amazon.com -kirjadoi:https://doi.org/10.4324/9781315239767.

Hart, Michael M.: The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History. Citadel Press, 1978, 1992. Teoksen verkkoversio.

Keegan, John: Sodankäynnin historia, s. 222. Ajatus Kirjat, 2005.

Malkki, Janne, Marjomaa, Risto, Raitasalo, Jyri, Karasjärvi, Tero & Sipilä, Joonas: Sodan historia, s. 80. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.

Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. Teoksen verkkoversio(englanniksi)

 Propp, V.J: Morfologia della fiaba. Einaudi, 2000. ISBN 978-88-06-15451-6.