Muhammed Koraanissa 1

Sana ”Muhammed” esiintyy Koraanissa yhteensä neljä kertaa. Ei ole kuitenkaan ilmeistä, että sanalla muhammed tarkoitettaisiin joka kerta tämän nimistä profeettaa. Seuraavat kolme mainintaa ovat tässä suhteessa kaikkein kyseenalaisimmat.

Imranin perheen suura (3: 144) ”Muhammed on vain lähettiläs; edesmenneet profeetat ovat ennen häntä olleet (Jumalan) lähettiläitä”.  

Tekstiyhteys kertoo vain vähän siitä, mitä Muhammedilla tässä tarkoitetaan. Pöydän suurassa samoja sanoja käytetään Jeesuksesta (5:75): ”Messias, Marian poika, on vain Jumalan lähettiläs; lähettiläät ennen häntä elivät vain aikansa”.  Suuran kristilliseen taustaan viittaa jakeen 3:147 sisältö, jossa pyydetään syntejä anteeksi: ”Herra, anna anteeksi meidän syntimme” – islamissa anteeksi pyytäminen on tarpeetonta, sillä Jumala tekee joka tapauksessa mitä haluaa. Jakeesta 3:55 löytyy myös kristillinen ylentämisoppi: ”Ja Jumala sanoi: »Jeesus, katso, Minä otan sinut, sitten olen ylentävä sinut luokseni”. Kristillisten yhteyksien takia näyttää siltä, että suura käsittelee Jeesuksen kuolemaa ja antaa lohdutusta uskoville. Sana muhammed olisi tällöin Jeesuksen kunnianimi ”ylistetty”.

Muhammedin suura (47:2) ”Mutta jotka tekevät hyvää ja uskovat sen, mitä Muhammedille on ilmoitettu, joka on heidän Herraltaan saatu totuus, heidän pahat tekonsa Hän pyyhkii pois ja parantaa heidän asemansa.”

Pahojen tekojen pyyhkiminen pois on kristillinen ajatus syntien anteeksi saamisesta. Islamissa ne kompensoidaan hyvillä teoilla. Viimeisellä tuomiolla käytetään vaakaa, joka ilmaisee lopputuloksen. Kristillisen yhteyden takia Muhammed on tässä ilmeisesti jälleen Jeesusta tarkoittava kunnianimi.

Voiton suura (48:29) ”Muhammed on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan. Sinä olet näkevä heidän kumartuvan ja polvistuvan, anoen armoa ja suosiota Jumalalta, ja heillä on merkkejä kasvoissaan paljosta maahan kumartamisesta. Niin kuvataan heitä Toorassa. Ja evankeliumissa he ovat kuin siemenkylvö, mikä työntää esiin vesojaan ja sitten voimistuttaa niitä, niin että ne tulevat vahvoiksi ja ovat lujasti kiinni varsissa ilahduttaen kylvömiehiä, jotta se ärsyttäisi epäuskoisia. Jumala on luvannut niille, jotka uskovat ja tekevät hyvää, anteeksiannon ja suuren palkinnon.

Aforismi, jonka mukaan lähettilään seuraajat ovat kovia koville, mutta lempeitä toisilleen, yleistyi vasta kalifi al-Walidin hallintokaudella 700-luvun alussa. Tämän ajan muut lähteet eivät vielä tunne profeetta Muhammedia. Voiton suura oletettavasti tarkoittaa Muhammedilla Jeesusta. Siihen viittaa  jakeen 29 muu sisältö: anteeksi pyytäminen Jumalalta, viittaus Tooraan sekä Matteuksen evankeliumin kylväjävertaus. 

Ohlig, K-H. (2013). From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 251-307). New York: Prometheus.

600-luvun kirjallisten lähteiden arviointia

Lähi-idän kristittyjen kirkonmiesten teksteistä on löydetty kolme katkelmaa, joiden on arveltu viittaavan profeetta Muhammediin. Mainintojen tarkkoja vuosilukuja ei tunneta. Viittaukset esiteltiin edellisessä kirjoituksessa (6.11.2017). Tässä niitä katsotaan tarkemmin.
        Doctrina Jacobi. Käsikirjoituksen tekstikohta kuvaa melskeisiä aikoja, jotka seurasivat sassanidivaltakunnan romahdusta 630-luvulla. Tunnettu islamin tutkija Patricia Crone on katsonut, että ”tämä lähde antaa melko kumoamattoman näytön siitä, että hän [Muhammed] on historiallinen hahmo”. Toiset ovat eri mieltä. Israelilaiset arkeologit Nevo ja Koren huomauttavat, että profeetan nimeä ei tekstissä mainita. Profeetta myös julistaa voidellun saapumista, mikä kuuluu kristilliseen ja juutalaiseen Messias-myyttiin, mutta on vierasta islamille. Lisäksi profeetalla on Paratiisin avaimet. Tämäkin on kristillinen kielikuva, joka ilmestyy islamilaisiin lähteisiin vasta 800-luvulla. Profeetta on siis kristitty eikä muslimi. Myös itse teksti puhuu saraseeneista eikä muslimeista.
        Herakleioksen historia. Jos tekstikohta on aito, se olisi ensimmäinen maininta Muhammedista. Hänet kuvataan vieläpä kauppiaaksi, mikä vastaa islamilaista perimätietoa. Muhammedin antamat käskyt sopivat Koraanin määräyksiin. Tosin ne sopivat viinikieltoa lukuun ottamatta myös Mooseksen lakiin. Se mikä ei sovi kokonaiskuvaan, on profeetan toiminta. Muhammed on tarinassa juutalaisten ja arabien päällikkö, joka haluaa valloittaa Luvatun maan. Nevo ja Koren pitävät tekstiä myöhäisenä lisäyksenä käsikirjoitukseen.  Sen kertomia asioita ei esiinny Muhammedin elämäkerroissa. Tekstiä on pidetty piispa Sebeoksen kirjoittamana, mutta Nevo ja Koren osoittavat, että toisessa yhteydessä Sebeos ei tunne Muhammedia. Hoylandin mukaan tarinalle löytyy varhainen esikuva 400-luvun Sozomenin kronikasta. Se muistuttaa myös viidennen Mooseksen kirjan kuvauksia. 
        Tuomas Presbyteerin nimissä olevan tekstin perusteella tutkija Fred Donner katsoo, että se todistaa ainakin jonkun Muhammedin johtaneen taistelua Palestiinassa. Toiset arvelevat, että teksti on lisäys ja peräisin vasta 800-luvulta. Sen kertoma tapaus myös puuttuu kaikista Muhammed-elämäkerroista.
        Tutkijoiden erilainen tulkinta näistä kolmesta tekstiosuudesta osoittaa, miten vaikeaa myös alan tutkijoilla on päästä yhteisymmärrykseen. Yksi uskoo yhtä, toinen toista. Jokainen taitaa sen takia olla vapaa itse muodostamaan käsityksensä näistä tekstikatkelmista. Osoittavatko ne profeetta Muhammedin historialliseksi henkilöksi vai eivät?


LÄHTEET
      Crone, P.. 2008. What do we actually know about Mohammed? Open Democracy, 10.5.2008. https://www.opendemocracy.net/faith-europe_islam/mohammed_3866.jsp
      Hoyland, R. G.,1997. Seeing islam as others saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam 13. Princeton, N.J.: The Darwin Press.
     Nevo, Y. E. & Koren, J., 2003. Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, N.Y.: Prometheus. s. 208

 

600-luvun kirjalliset lähteet

Edellisessä päivityksessä (2.11.2017) esiteltiin Muhammedia koskevia 600-luvun arkeologisia lähteitä. Kävi ilmi, että sana ”muhammad” esiintyy vain muutamassa kolikossa, joissa se on muodossa MHMT. Kolikoista varhaisin on vuodelta 659. Lisäksi sana esiintyy Jerusalemin Kalliomoskeijan seinän piirtokirjoituksessa, joka onkin kaikkein tärkein dokumentti. Sisäseinällä Muhammed mainitaan kerran, ulkoseinällä viisi kertaa. Muhammedista ei kuitenkaan sanota muuta kuin että hän on Jumalan lähettiläs (ja palvelija). Ilmaisu voidaan lukea myös muodossa ”Ylistetty on Jumalan lähettiläs”, jolloin kyse ei olisikaan Muhammed-nimisestä henkilöstä.
        Kirjallisia arabilähteitä Muhammedista ei ole löytynyt ainuttakaan 600-luvulta. Joitakin Koraanitekstin katkelmia sisältäviä papyruksia on ajoitettu 600-luvulle, mutta niissä ei mainita Muhammedia.
        Lähi-idän kristillisten kirkonmiesten tuotannosta on löytynyt kolme kohtaa, jotka voisivat liittyä Muhammediin. Jotkut katsovat, että niissä tosiaan puhutaan Muhammedista, toiset ovat eri mieltä tai arvelevat, että kohdat ovat myöhempiä lisäyksiä. Käsikirjoituksia oli aika yleistä muuttaa niiden kopiointivaiheessa, eikä kyseessä aina ollut väärentämistarkoitus. Haluttiin myös ajanmukaistaa kieltä tai lisätä jotain omaa tietoa. Olihan ennen vanhaan myös painetuissa sanomalehdissä silloin tällöin niin sanottuja ”latojan huomautuksia”. Yhdenkään tekstin kirjoittajasta tai kirjoituksen ajankohdasta ei ole täysin varmaa tietoa.
        Doctrina Jacobi on joskus vuoden 634 jälkeen Afrikassa juutalaisia vastaan tehty kiistakirjoitus. Siitä löytyvät seuraavat sanat: ”Väärä profeetta on ilmestynyt saraseenien pariin… Sanotaan, että profeetta on ilmestynyt ja tulee saraseenien joukossa ja julistaa voidellun saapumista, joka on tuleva. Kysyin… asiaa vanhalta mieheltä, joka oli perehtynyt kirjoituksiin… hän vastasi äänekkäästi ähkäisten: ”Hän on huijari. Tulevatko profeetat muka miekoin ja sotavaunuin? Tein tiedusteluja, ja ne jotka olivat tavanneet hänet sanoivat: ”Tuossa niin sanotussa profeetassa ei ole mitään totuutta, vain verenvuodatusta; sillä hän sanoo itsellään olevan paratiisin avaimet, mikä on uskomatonta.”
        Herakleioksen historia on kirjoitettu joskus vuoden 661 jälkeen. Siinä kerrotaan, että Bysantin keisari Herakleios oli kukistanut juutalaiset. Jotkut heistä pakenivat Aabrahamin uskoon kääntyneiden arabien luokse. Näiden johtajana oli Mahmet – niminen kauppias, joka saarnasi, että juutalaisilla ja arabeilla oli yhteinen kantaisä, Aabraham. Hän kehotti molempia kansoja palaamaan maahan, jonka Jumala on heille luvannut. Väki lähteekin sotaretkelle 12 heimoksi järjestyneenä. Mahmet antaa myös muutamia käskyjä, jotka vastaavat Koraanin ja osin Vanhan Testamentin opetuksia.
        Tuomas Presbyteeri. Teksti on kirjoitettu noin vuonna 640. Siinä kerrotaan, että vuonna 634 käytiin taistelu roomalaisten ja Muhammedin johtamien arabien välillä Palestiinassa 12 mailia Gazasta itään.
        Seuraavissa päivityksissä pohditaan näiden mainintojen todistusarvoa Muhammedin historiallisuuden kannalta.

LÄHTEET

Hoyland, R. G. ,1997. Seeing Islam as others saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam 13. Princeton, N.J.: The Darwin Press.

Löytyykö Muhammed Kalliomoskeijasta?

Tärkeä todiste, joka koskee Muhammedin historiallisuutta, löytyy Jerusalemin temppelivuorelta. Vuonna 691 kalifi al-Malik rakennutti sinne niin sanotun Kalliomoskeijan. Kyse ei ole Muhammedin ihmiskasvoisen ratsun Buraqin jättämistä kavionjäljistä, jotka nekin löytyvät temppelistä, vaan mosaiikkikirjoituksesta, joka kiertää pyhäkön seiniä. Kalliomoskeija oli al-Malikin ensimmäinen suuri rakennushanke sen jälkeen, kun hän oli voittanut sisällissodan ja anastanut vallan. Se oli laajan arabivaltion pääpyhäkkö ja pyhiinvaellusten ykköskohde.
        Arkeologisissa lähteissä sana ”Muhammed” esiintyy vain parissa kolikossa ennen ilmestymistään Kalliomoskeijan seinälle. Kirjoitus on erityisen tärkeä, koska tekstiyhteys paljastaa, mitä sanalla tarkoitetaan.
        Kalliomoskeijan sisemmän arkadin koko teksti on luettavissa internetissä esimerkiksi täältä. Erikoista on se, että Jeesus on kirjoituksen päähenkilö, kuten jokainen voi havaita. Lyhyessä mosaiikkitekstissä Jeesus mainitaan nimeltä kolme kertaa. Teksti tarkentaa hänen merkitystään uskonnossa. Jeesus on Marian poika, Jumalan lähettiläs ja palvelija mutta ei hänen poikansa. Jeesus on Jumalan Sana ja Henki hänen luotaan, ja enkelit ympäröivät häntä.  Jeesus myös tuomitsee (”kutsuu koolle”) epäuskoiset viimeisellä tuomiolla. 
        Muhammed mainitaan tekstissä vain kerran. Todetaan, että ”Muhammed on Jumalan palvelija ja Hänen lähettiläänsä”. Samat kunnianimet annetaan Jeesukselle: ”Jumala, siunaa lähettilästäsi ja palvelijaasi Jeesusta, Marian poikaa.”
        Kirjoitus herättää vaikean kysymyksen. Jos Muhammed todella oli sanellut islamin Pyhän kirjan 60 vuotta aikaisemmin, perustanut Jumalan ohjauksessa islamilaisen supervaltion ja tarjonnut elämäntapansa sen ikuiseksi laiksi, miksi häneen suhtaudutaan niin nuivasti islamilaisen valtion päätemppelissä, kun sellainen saadaan viimein rakennetuksi? Lyhyt maininta Muhammedista on myös irrallinen ja sisältää samat asiat, jotka kerrotaan Jeesuksesta.

        Saksalainen islamin tutkija Christoph Luxenberg tarjoaa ongelmaan yllättävän ratkaisun. Sana Muhammed on arabiaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti ”ylistetty”.  Luxenbergin mukaan kirjoitus ei puhukaan henkilöstä nimeltä Muhammed vaan tulisi kääntää ”Ylistetty on Jumalan palvelija ja Hänen lähettiläänsä.” Myös tämä lause puhuu Jeesuksesta. Sana ”ylistetty” on hänelle annettu kunnianimi Jumalan lähettilään ja Jumalan palvelijan ohella.
        Koko arkaditeksti käsittelee Luxenbergin mukaan Jeesusta ja täsmentää hänen asemaansa. Teksti polemisoi bysanttilaista kristinuskoa vastaan ja antaa arabiuskonnolle siitä erottuvan identiteetin.  Kyse ei ole vielä islamista. Arabiuskonto ymmärtää itsensä tässä vaiheessa eli vuonna 691 kristinuskon oikeaoppiseksi muodoksi pääprofeettanaan Jeesus, Marian poika.
        Profeetta Muhammed on Luxenbergin mukaan siis alun perin Jeesus. Lukuvirheen takia hänen kunnianimensä ”Ylistetty” alkaa elää omaa elämäänsä ja muuttuu lopulta arabiprofeetaksi nimeltä Muhammed. Loppu on sitten historiaa.
        Luxenbergin esittämä tulkinta poistaa Kalliomoskeijan tekstissä olevan ristiriidan (tekstin outo hyppäys Muhammediin) ja tekee kokonaisuudesta järkevämmän. Tulkinta ei liioin ole ristiriidassa minkään tiedossa olevan historiallisen faktan kanssa. Alkuperäinen Muhammed löytyy siis Kalliomoskeijan seinästä! 

LÄHTEET 

Christian Luxenberg, 2010. A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd R. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history (s.125-151). Amherst, N.Y.: Prometheus Books.

Kalliomoskeijan mosaiikkeja (kuva: Andrew Shiva)

Todistaako arkeologia Muhammedin historiallisuuden?

Kun etsitään todisteita profeetta Muhammedin historiallisuudesta, on parasta aloittaa tutkimalla sitä, mikä on häntä koskeva varhaisin maininta. Nykyään Muhammed on maailman yleisin nimi ja Suomessakin on tuhansia Muhammedeja, sekä miehiä että naisia. Toisin oli 600-luvulla: profeetta oli itse ensimmäinen Muhammed.

Sana ”muhammad” on arabiaa ja tarkoittaa ”ylistetty”. Murrealueen mukaan se voi merkitä myös ”siunattua” tai ”valittua”. Koska sana siten on myös verbimuoto, on kysyttävä, milloin ”muhammad” esiintyy ensimmäisen kerran ihmistä tarkoittavana erisnimenä.

Historialliset lähteet voi jakaa kirjallisiin ja arkeologisiin. Kirjalliset lähteet ovat näistä vähemmän luotettavia, koska niitä on ollut helpompi väärentää. Aina ei kyse ole edes väärennöksistä. Vanhoja käsikirjoituksia kopioitiin yhä uudelleen, kun vanhat kuluivat loppuun. Kopiointivaiheessa kirjurit saattoivat ajanmukaistaa tekstejä vastaamaan paremmin oman ajan käsityksiä ja sanavalintoja.

Profeetta Muhammedin elinajaksi ilmoitetaan vuodet 570–632. Sana ”muhammad” ilmestyy Lähi-idässä kirjallisiin ja arkeologisiin lähteisiin 600-luvulla. Koska arkeologiset lähteet ovat luotettavampia, katsottakoon ensin niitä. Sana ilmestyy aluksi kolikoihin, joita lyötiin kapinakenraali Abd al-Malikin armeijan vanavedessä, kun hänen joukkonsa etenivät koillisesta Iranista ja nykyisen Turkmenistanin alueelta Syyrian Damaskokseen. Nimi esiintyy al-Malikin painamissa kolikoissa muodossa MHMT.

Ensimmäinen kolikko on peräisin Iranista vuodelta 659, seuraava vuodelta 672.  Vuonna 687 Iranin Teheranissa lyödyssä kolikossa on jo teksti ”Muhammad rasul Allah”, joka tarkoittaa joko ”ylistetty Jumalan lähettiläs” tai "Muhammed (on) Jumalan lähettiläs". Sama teksti löytyy kahdesta kolikosta, jotka on lyöty Syyrian Damaskoksessa vuosina 690–691.Vuonna 691 ”muhammad” päätyy myös Jerusalemiin rakennetun Kalliomoskeijan seinäkirjoitukseen. Myös siellä se esiintyy muodossa ”Muhammad rasul Allah”. Seinäkirjoituksessa kalifi al-Malik ilmaisee oman valtionuskontonsa perusajatukset.

Muhammed siis ilmestyy joko erisnimenä tai verbimuotona arkeologisiin lähteisiin vasta yhtä sukupolvea myöhemmin kuin profeetta Muhammedin kerrotaan eläneen. Sanan esiintyminen ei ala profeetta Muhammedin oletetulta kotiseudulta eli Arabian niemimaalta, vaan kaukaa Iranista, josta se siirtyy al-Malikin armeijan mukana länteen. Kolikoista nimi hyppää hautakiviin vasta vuonna 786.

Arkeologiset 600-luvun lähteet eivät siis kerro paljoakaan. Avoimia kysymyksiä on sitä enemmän. 

• Kuka on kalifi al-Malikin koilikoissa ja Kalliotemppelin seinässä mainittu Muhammed?
• Onko kyseessä henkilönnimi vai kunnianimi "ylistetty (on) Jumalan lähettiläs"?
• Kenestä jälkimmäisessä tapauksessa olisi kysymys?
• Miksi sana Muhammed esiintyy ensimmäiseksi Iranissa, jos profeetan pääkaupunki kuitenkin oli Medina Arabian niemimaalla?
• Miksi Muhammedista ei ole sen enempää arkeologista tietoa? Perimätiedon mukaan hän sentään valtasi koko Arabian niemimaan ja hänen seuraajansa koko Lähi-idän vuoteen 660 mennessä. Vallanpitäjät painavat aina kolikoita. Miksi mitään ei löydy?

Näihin polttaviin kysymyksiin palataan myöhemmissä päivityksissä.

Todistaako Koraani Muhammedin historiallisuuden?

Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed saneli Koraanin elämänsä viimeisten vuosikymmenien aikana vuosina 610–632. Koraanin saksalaisen kääntäjän Rudi Paretin mukaan ”Ei ole mitään syytä epäillä sitä, ettei jokainen pienikin säe Koraanissa olisi Muhammedilta itseltään peräisin”. Koraanin suomalainen kääntäjä Jaakko Hämeen-Anttila on astetta varovaisempi. Hän arvioi Islamin käsikirjassa, että Koraani on ”suhteellisen lähellä sitä ilmoituskorpusta, jonka Muhammed sai”. Suurempia puutoksia ei kirjassa Hämeen-Anttilankaan mukaan silti ole, vaan kirja sisältää suurin piirtein kaikki Muhammedille annetut ilmoitukset.

Jos Koraaanin voisi todella osoittaa Muhammedin sanelemaksi kirjaksi, profeetan historiallisuus ratkeaisi saman tien.Asia ei kuitenkaan ole ihan läpihuutojuttu, sillä jos kysytään mistä tiedämme, että Koraani on Muhammedin sanelemaa tekstiä, joudutaan heti vaikeuksiin. Koraanin varhaisimmat löytyneet sivut ovat 600-luvun alkupuolelta. Täydellinen Koraani on säilynyt vasta 800-luvulta. Tiedot kirjoittajasta ovat kuitenkin hukassa.

Ensimmäiseksi on kysyttävä, onko Koraanissa itsessään viitteitä siitä, että se olisi juuri Muhammedin sanelema. Esimerkiksi Platonin nimiin pannuissa kirjoituksissa puhutaan  henkilöstä nimeltä Platon ja kerrotaan tämän elämästä. Ensimmäiseksi kannattaa siis katsoa, mitä Koraani kertoo profeetasta nimeltä Muhammed.

Kyseessähän ei ole tavallinen kirja, vaan sellaisen uskonnon perusteos, jonka tärkein profeetta on juuri Muhammed itse. Islamiin kuuluu myös ajatus, että synnistä vapaan profeetan elämäntapa eli sunna on koko islamilaisen lainsäädännön perusta. Muhammed on malli siitä, miten muslimin tulee elämänsä eri käänteissä toimia, parranajosta alkaen. Tämän takia voisi olettaa, että Koraani on täynnä tietoa profeetta Muhammedista ja hänen elämästään.

Tässä kirja tuottaa kuitenkin pettymyksen. Muhammed mainitaan 500- 600 sivun pituisessa  teoksessa vaivaiset neljä kertaa. Se on todella vähän, sillä esimerkiksi Jeesus esiintyy 23 kertaa ja ukko Nooa 33 kertaa. Jos katsotaan pelkkiä mainintoja, Koraanin tärkein profeetta onkin Mooses, joka mainitaan 136 kertaa. Jopa Neitsyt Maria esiintyy 34 kertaa, mikä on kahdeksan kertaa enemmän kuin Muhammed. 

Luvut panevat mietteliääksi. Miksi Muhammed ei esiinny useammin Koraanissa? Ja millaisia tarkalleen ottaen ovat nuo neljä yksinäistä mainintaa?

Näihin kysymyksiin vastataan tulevissa päivityksissä.

Koraani vuodelta 1222. National Iran Museum Teheran. Kuva: Fabien Dany - www.fabiendany.com