keskiviikko 2. tammikuuta 2019

NÄIN KORAANI OIKEASTI SYNTYI


Islamilainen perimätieto kertoo kaksi sadunomaista tarinaa Koraanin kokoamisesta 600-luvun alussa. Kolmas, luultavasti oikeampi, löytyy Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) kirjeestä kalifi Umarille. Keisari väittää, että arabien Pyhä kirja ei suinkaan ollut laskeutunut taivaasta, kuten väitetään, vaan Persian kuvernööri al-Hajjaj ibn Yusuf (661–714) olisi antanut koota sen ja kirjoittanut itsekin siitä osia (Hoyland, 1997, 500).  Saman väitteen esittävät al-Kindi ja Abraham Tiberialainen 800-luvun alussa (Kennedy, 2007, 243).

Nykyään pidetään uskottavana, että jotain Koraanin toimitustyötä tehtiin aivan 700-luvun alussa. Jos ibn Yusuf todella täydensi Koraania omilla ajatuksillaan, hän ei Pyhän kirjan tekijänä ollut kaikkein hurskaimmasta päästä. Islamilaisen perimätiedon mukaan hän näet oli yksi niistä neljästä muslimista, jotka olivat tappaneet yli 100 000 vääräuskoista.

Koraanin alkuvaiheista on hämmästyttävän vähän tietoa. Vaikka kirjan piti olla valmis 640-luvulla, tiedossa ei ole yhtään muslimilähdettä 600- ja 700-luvuilta, joissa Koraanin olemassaolosta mainittaisiin. 700-luvun kristillisistä lähteistä löytyy keisari Leon kirjeen ohella kaksi muuta viittausta Koraaniin. Varhaisin on nestoriolaismunkki Abrahamilta (710–740), mutta sitä pidetään väärennöksenä. Aitona pidetään Johannes Damaskoksen nimiin pantua tekstiä, jossa mainitaan nimeltä neljä suuraa, mutta ei puhuta Koraanista. Tämä viittaa siihen, että nimetyt suurat liikkuivat vasta itsenäisinä kirjoituksina, eikä teosta ollut vielä kooottu.

Moni muukin seikka puhuu sen puolesta, että Koraaania ei ollut koottu vielä edes 700-luvulla. Esimerkiksi Joseph Schacht osoitti, että 700-luvulla kehityksensä aloittanut uskonnollinen islamilainen lainsäädäntö ei käyttänyt Koraania auktoriteettina. Niinpä  Fiqh Akbar I  -nimellä tunnettu juridinen teksti 700-luvun puolivälistä ei tuntenut Koraania (Wansbrough 1977, s. 44).

Saksalainen islamologi Karl-Heinz Ohlig päätteli Koraanin sisällön perusteella, että sen varhaisimmat osat voivat olla jo 500-luvulta. Koraanin varhaisin kerrostuma edustaa juutalais-kristillistä perinnettä. Kirjalliset lainat viittaavat siihen, että tekstit ovat syntyneet alueella, jolla vaikutti sekä hellenistinen, zarathustralainen, manilainen, manikealainen että buddhalainen perinne. Kirjoitus on tehty syyrialaisin merkein ja kieli on varhaisarabiaa, jossa on vahva syyro-aramealainen leima. Koraanin sanavarasto ei sisällöllisesti sovi Arabian niemimaan yhteiskunnallisiin oloihin eikä luontoon.

Lähi-idän karttaa tutkimalla on etsitty mahdollista varhaisen Koraani-liikkeen syntysijaa. Koraanin tekstien sisällön perusteella uskottavaksi syntypaikaksi on ehdotettu Silkkitien varrella sijannutta muinaista suurkaupunkia Merv, jonka rauniot ovat nykyisin Turkmenistanin puolella. Merviin oli 200-luvulla pakkosiirretty epälojaalina pidettyä kristillistä väestöä Mesopotamian vallatulta rajaseudulta, ja kaupungissa oli piispanistuin. Vahva persialainen painotus näkyy myös myöhemmässä islamin kehityksessä jopa vuosisatojen ajan.

Varmuudella Koraani oli olemassa 800-luvun alussa, koska Muhammedin elämäkerran kirjoittaja Ibn Hisham (k. 833) viittaa vain sellaisiin jakeisiin, jotka edelleen löytyvät Koraanista. Ensimmäinen lähes kokonainen kirja on säilynyt 800-luvulta (Topkapin käsikirjoitus). Varhaisimmat, muutamien sivujen pituiset pergamentit eli niin sanottu Birmingham-käsikirjoitus on radiohiilimenetelmällä ajoitettu jopa vuosien 568 ja 645 välille. Nämä katkelmat sisältävät muun muassa 400-luvulta peräisin olevan kristillisen tarinan luolaan nukahtaneista unikeoista.

Koraanin historia viittaa siis jopa yli 200 vuotta kestäneeseen kirjoitusaikaan, mikä tarkoittaisi, että kirjoittajia oli useassa sukupolvessa. Ranskalainen tutkija J-J. Walter on matemaattisen koodianalyysin perusteella arvioinut, että Koraanilla saattaisi olla 30–100 kirjoittajaa.

Lähteet

Abu Hanifa. (767?). Al Fiqh al Akbar. An accurate translation. https://ghayb.com/wp-content/uploads/2015/09/Al-Fiqh-Al-Akbar-An-Accurate-Translation.pdf
Hoyland, R. G. (1997). Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam 13. Princeton, N.J.: The Darwin Press.
Kennedy, H. (2007). The great Arab conquests. How the spread of Islam changed the world we live in. Croydon: Phoenix.
Mingana, A. 1914 1998. Three origins of the Koran. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. 76-96. New Yor: Prometheus Books.
Nöldeke, T. (1891/1998). The Koran. Teoksessa: I. Warraq (toim.) The Origins of the Koran (36-66).  Amherst Ny: Prometheus Books.
Ohlig, K-H. 2010. Neue Forschungsergebnisse zu den Anfängen des Islam. Teoksessa: (M. Gross & K-H. Ohlig, toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von den koranschen Bewegung zum Frühislam (s. 38–48). Berlin: Verlag Hans Schiler.
Walter, J-J. (2017). Analysis of the Koran using mathematical code theory. Teoksessa: M. Gross ja K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? (s. 851-883) Berlin: Hans Schiler.
Wansbrough, J. (2002). Quranic studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Amherst, N.Y.: Prometheus Books (alkuteos 1977)



Kuva 1. Samarkandin koodeksi. Radiohiiliajoituksen perusteella vuosilta 765–855 peräisin oleva käsikirjoitus sisältää noin puolet Koraanin tekstistä (lähde: Wikimedia Commons).